Jep jep, syyskuussa olen aikonut tuhota kangasvarastojani. Niitä on kolme täpötäyttä sängynaluslaatikkoa, lisäksi äitiyspakkauslaatikko (sen kanssahan tuleekin muuten kiirus..) ja yksi muovikassillinen. Lisäksi eteisen kaapissa on sekalainen kokoelma kankaita.

Aloitin hienosti järjestämällä nuo sängynaluslaatikot, yksi on täynnä trikoita, toisessa on puuvillakankaat ja sisustuskankaat, kolmannessa kaikki muu sälä. Tuhoamisen aloitin hienosti tekemällä kaksi aikoja sitten leikattua sisävaippaa valmiiksi. Toista jouduin hieman ratkomaan, kun siihen olin jo ommellut tarrat ja jonkun neronleimauksen saattelemana myös ommellut sen kasaan ilman kuminauhoja. Ehkä siinä syy, miksi nuo on jääneet vaiheeseen. Ratkominen on ärsyttävää. Vaipoista tuli söpöt, ne on nyt "jossain", oletettavasti pesussa. Lisäksi ompelin neljä kestosidettä, vähän jälkivuotoa silmällä pitäen. Hyvin toimii, nuo eivät kuitenkaan ole minkään kuvaamisen arvoisia ;)

No, saapuipa iltapäivä, pääsin tätini kyydillä äitini kangaskauppaan. Juuri sinne minne ei pitänyt. Ostin (soo soo..) velouria kolme puolenmetrin pätkää, omenanvihreän, ruskean ja raidallisen. Aivan herkullisia! Toki nuo jäi vielä kangaskauppaan odottamaan torstaita, varattuna mulle siis :) . Lisäksi uusi keittiönpöytämme on vaatinyt nyt viikon verran meille taulua keittiön seinälle, ja kuinka ollakkaan, löysin aivan täydellisen kankaan tuohon tauluun, katsokaa vaikka:



Pahoittelen sekamelskaa ympärillä, siivousvimma on kadonnut, kai ikuisiksi ajoiksi. Tuon taulukankaan lisäksi tarttui samoilla sävyillä olevia kankaita kaksi muutakin, toisesta tulee kaitaliina ja toisesta kuusi tablettia pöytään. Esittelen ne, kun ne ovat valmiit. Tykkään! Aloin vain jälkikäteen harmitella, tuosta pallokankaasta ois tehnyt mahtavan laukun...